Vesistöt olivat oivallisia kulkuvÀyliÀ. Vakituiset asutukset ja ensimmÀiset keskukset syntyivÀt aina vesien varsille. Kuloveden itÀpÀÀssÀ, PenttilÀn, Lukkilan ja Korvolan kylien tienoilla on ollut ikivanhaa asutusta. Ylistalon ja Kassilan korkeat mÀet ja Lukkilan alue ympÀristöineen, samoin kuin vastapÀinen Korvolan kylÀ ovat muinaislöydöistÀ pÀÀtellen Suur-Pirkkalan vanhinta asuinaluetta.

Vanha kauppatie Tampereelle ja PyhÀjÀrvelle kulki Uudestakaupungista asti pitkin KulovettÀ. Taivalkunnassa Haapaniemen kylÀssÀ oli pysÀhdyspaikkana kapakka.
SiitÀ jatkettiiin TeernijÀrven ja Kahtalammin yli PyhÀjÀrven Hauroisten lahteen niitÀ reittejÀ myöten, mistÀ oli ajateltu rakentaa kanava PyhÀjÀrvestÀ Nokianvirtaan.
Vesiteitse kuljettiin pitkiÀkin matkoja ja suuria virtojakin laskettiin. Kovimmat kosket, kuten Nokian koski, kierrettiin vetÀmÀllÀ vene maata pitkin niiden ohi. TÀstÀ tuli nimi Taivalkunta.

Yleisiksi maanteiksi myöhemmin parannettujen EtelÀ-Pirkkalan ja PerÀkunnan teiden ohella oli 1760-luvulla merkkittÀvin paikallistie Nokialta Haapaniemeen ulottuva Taivalkunnantie, jolta haarautuivat sivutiet Viholaan, TyrkkölÀÀn ja Hauroisiin. Suoniemen kyliin ei vielÀ ollut yhteyttÀ. MyöskÀÀn Nokianvirtaa ei 1700-luvulla pÀÀssyt ylittÀmÀÀn hevosajoneuvolla, koska sen yli ei ollut siltaa eikÀ lauttayhteyttÀ. Vuonna 1813 joukko Taivalkunnan maanomistajia jÀtti maaherralle anomuksen, ettÀ Taivalkunnan ja TottijÀrven kappelin tilat velvoitettaisiin joko rakentamaan silta EmÀkosken yli tai, jos tÀmÀ osoittautuisi mahdottomaksi, hankkimaan kosken alapuolelle lautta ja palkkaamaan tÀtÀ hoitamaan vakinainen lautturi.
Maaherra antoi 1822 pÀÀtöksen lautan hankkimisesta mÀÀrÀten samalla, ettÀ muiden kuin lautan yllÀpitoon osallistuneiden tuli suorittaa sen kÀyttÀmisestÀ maksu.
Lautta oli kÀytössÀ aina 1890 luvulle saalla, jolloin Nokianvirran yli vihdoin rakennettiin silta. Vasta 1860- luvulla TaivalkunnantietÀ saatiin jatketuksi Karkun suuntaan. Kuloveden etelÀpuolella asuvat karkkulaiset anoivat 1846 kuvernööriltÀ tien rakentamista heidÀn maittensa kautta yleiselle maantielle saakka TyrvÀÀlle sekÀ samalla sen jatkamista Pirkkalaan Haapaniemen Vehkasillalle, mihin Taivalkunnantie pÀÀttyi. Taivalkuntalaiset suostuivat rakentamaan tieosuuden oman pitÀjÀn alueella, ja kun vuotta myöhemmin suoritettiin kuvernöörin mÀÀrÀÀmÀÀ mittaus-ja jakotoimitusta, enemmistö osakkaista pÀÀtti ensi innostuksen vallassa rakentaa perÀti 10 kyynÀrÀn levyisen valtatien. Varovaisempien mielestÀ tÀmÀ oli kuitenkin liian suureellinen yritys, ja osa hankkeessa olleista kieltÀytyi tulemasta mukaan. Asia saatiin lopullisesti ratkaistuksi vasta senaatin pÀÀtöksellÀ 1859, jolla osakkaat velvoitettiin rakentamaan tie kuuden kyynÀrÀn levyiseksi paikallistieksi.

Taivalkunnassa sijaitsi aikoinaan myös teollisuutta. Kalle Alastalon perustama höyrysaha aloitti toimintansa yksiraamisena v. 1910. TÀmÀ sahalaitos paloi v. 1912, jonka jÀlkeen rakennettiin uusi kaksiraaminen saha. Sahan yhteyteen oli rakennettu lisÀksi laatikkotehdas ja höyrykuivaamo. Sahaan kuului myös kaksi höylÀkonetta. Koska saha sijaitsi Nokian virran etelÀisellÀ rannalla, oli valmiin tavaran kuljettaminen rautatielle hankalaa. Sen johdosta sahalle hankittiin ilmarata, jota myöten tavarat kuljetettiin toiselle rannalle lastattaviksi Tampere-Pori-radan pistoraiteella rautatievaunuihin.

Tehtailija Alastalo oli kauan suunnitellut myös tiilitehtaan rakentamista sahan yhteyteen. Vuonna 1927 hÀn perusti ajanmukaisen tiilitehtaan erikoisine tiilenkuljetuskoneineen ja kuivauslaitteineen.
Höyrysaha ja tiilitehdas joutuivat kuitenkin 1930-luvun alussa umpikujaan. Sen aiheuttivat pula-ajan lisÀksi omistajan halvaantuminen vuonna 1930 ja kuolema kahta vuotta myöhemmin. Kunta osti Alastalon maat v.1933. Alastalon tiilitehdas jatkoi Oy NÀsin omistuksessa toimintaansa 1940-luvun lopussa sattuneeseen tulipaloon saakka. Valtion Siuron Saha oli siirtynyt vuonna 1928 Kalle Alastalon haltuun ja siitÀ tuli Siuron Saha Oy. Sahalla oli vaikeuksia ja sen oli pakko pitÀÀ useita seisokkeja. Se ajautui lopulta 1930-luvun lopulla ylivoimaisiin vaikeuksiin.
Sahojen ja tiilitehtaansa lisÀksi Alastalo oli yksi pÀÀtekijÀ Nokian kutomon perustamisessa. HÀn oli tÀmÀn yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1921-1930. Alastalon teollisuuslaitokset eivÀt olleet kovin suuria, mutta hÀnen merkityksensÀ paikallisena itseoppineena maanviljelijÀ-tehtailijana oli esimerkillinen. Kalle Alastalon teollisen uranuurtajan, perintö ei unohtunut.

Taivalkunnan koulu perustettiin v. 1921 tehdyllÀ kunnanvaltuuston pÀÀtöksellÀ. Koulutoiminta alkoi tammikuussa 1922 Kassilan talossa. Saman lukukauden aikana ryhdyttiin Kalle Alastalon lahjoittamalle maalle rakentamaan omaa koulutaloa, joka valmistui 31.8.1922.

LĂ€hteet:
– Vanhan Pirkkalan historia , Juhani Saarenheimo, HĂ€meen Kirjapaino Oy 1974
– Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993 kirjoittajat: Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen, Forssan Kirjapaino 1994
– Nokian KulttuuriympĂ€ristöohjelma 2001 kirjoittajat: Eija Teivas, Annu Tulonen