Vesistöt olivat oivallisia kulkuväyliä. Vakituiset asutukset ja ensimmäiset keskukset syntyivät aina vesien varsille. Kuloveden itäpäässä, Penttilän, Lukkilan ja Korvolan kylien tienoilla on ollut ikivanhaa asutusta. Ylistalon ja Kassilan korkeat mäet ja Lukkilan alue ympäristöineen, samoin kuin vastapäinen Korvolan kylä ovat muinaislöydöistä päätellen Suur-Pirkkalan vanhinta asuinaluetta.

Vanha kauppatie Tampereelle ja Pyhäjärvelle kulki Uudestakaupungista asti pitkin Kulovettä. Taivalkunnassa Haapaniemen kylässä oli pysähdyspaikkana kapakka.
Siitä jatkettiiin Teernijärven ja Kahtalammin yli Pyhäjärven Hauroisten lahteen niitä reittejä myöten, mistä oli ajateltu rakentaa kanava Pyhäjärvestä Nokianvirtaan.
Vesiteitse kuljettiin pitkiäkin matkoja ja suuria virtojakin laskettiin. Kovimmat kosket, kuten Nokian koski, kierrettiin vetämällä vene maata pitkin niiden ohi. Tästä tuli nimi Taivalkunta.

Yleisiksi maanteiksi myöhemmin parannettujen Etelä-Pirkkalan ja Peräkunnan teiden ohella oli 1760-luvulla merkkittävin paikallistie Nokialta Haapaniemeen ulottuva Taivalkunnantie, jolta haarautuivat sivutiet Viholaan, Tyrkkölään ja Hauroisiin. Suoniemen kyliin ei vielä ollut yhteyttä. Myöskään Nokianvirtaa ei 1700-luvulla päässyt ylittämään hevosajoneuvolla, koska sen yli ei ollut siltaa eikä lauttayhteyttä. Vuonna 1813 joukko Taivalkunnan maanomistajia jätti maaherralle anomuksen, että Taivalkunnan ja Tottijärven kappelin tilat velvoitettaisiin joko rakentamaan silta Emäkosken yli tai, jos tämä osoittautuisi mahdottomaksi, hankkimaan kosken alapuolelle lautta ja palkkaamaan tätä hoitamaan vakinainen lautturi.
Maaherra antoi 1822 päätöksen lautan hankkimisesta määräten samalla, että muiden kuin lautan ylläpitoon osallistuneiden tuli suorittaa sen käyttämisestä maksu.
Lautta oli käytössä aina 1890 luvulle saalla, jolloin Nokianvirran yli vihdoin rakennettiin silta. Vasta 1860- luvulla Taivalkunnantietä saatiin jatketuksi Karkun suuntaan. Kuloveden eteläpuolella asuvat karkkulaiset anoivat 1846 kuvernööriltä tien rakentamista heidän maittensa kautta yleiselle maantielle saakka Tyrväälle sekä samalla sen jatkamista Pirkkalaan Haapaniemen Vehkasillalle, mihin Taivalkunnantie päättyi. Taivalkuntalaiset suostuivat rakentamaan tieosuuden oman pitäjän alueella, ja kun vuotta myöhemmin suoritettiin kuvernöörin määräämää mittaus-ja jakotoimitusta, enemmistö osakkaista päätti ensi innostuksen vallassa rakentaa peräti 10 kyynärän levyisen valtatien. Varovaisempien mielestä tämä oli kuitenkin liian suureellinen yritys, ja osa hankkeessa olleista kieltäytyi tulemasta mukaan. Asia saatiin lopullisesti ratkaistuksi vasta senaatin päätöksellä 1859, jolla osakkaat velvoitettiin rakentamaan tie kuuden kyynärän levyiseksi paikallistieksi.

Taivalkunnassa sijaitsi aikoinaan myös teollisuutta. Kalle Alastalon perustama höyrysaha aloitti toimintansa yksiraamisena v. 1910. Tämä sahalaitos paloi v. 1912, jonka jälkeen rakennettiin uusi kaksiraaminen saha. Sahan yhteyteen oli rakennettu lisäksi laatikkotehdas ja höyrykuivaamo. Sahaan kuului myös kaksi höyläkonetta. Koska saha sijaitsi Nokian virran eteläisellä rannalla, oli valmiin tavaran kuljettaminen rautatielle hankalaa. Sen johdosta sahalle hankittiin ilmarata, jota myöten tavarat kuljetettiin toiselle rannalle lastattaviksi Tampere-Pori-radan pistoraiteella rautatievaunuihin.

Tehtailija Alastalo oli kauan suunnitellut myös tiilitehtaan rakentamista sahan yhteyteen. Vuonna 1927 hän perusti ajanmukaisen tiilitehtaan erikoisine tiilenkuljetuskoneineen ja kuivauslaitteineen.
Höyrysaha ja tiilitehdas joutuivat kuitenkin 1930-luvun alussa umpikujaan. Sen aiheuttivat pula-ajan lisäksi omistajan halvaantuminen vuonna 1930 ja kuolema kahta vuotta myöhemmin. Kunta osti Alastalon maat v.1933. Alastalon tiilitehdas jatkoi Oy Näsin omistuksessa toimintaansa 1940-luvun lopussa sattuneeseen tulipaloon saakka. Valtion Siuron Saha oli siirtynyt vuonna 1928 Kalle Alastalon haltuun ja siitä tuli Siuron Saha Oy. Sahalla oli vaikeuksia ja sen oli pakko pitää useita seisokkeja. Se ajautui lopulta 1930-luvun lopulla ylivoimaisiin vaikeuksiin.
Sahojen ja tiilitehtaansa lisäksi Alastalo oli yksi päätekijä Nokian kutomon perustamisessa. Hän oli tämän yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1921-1930. Alastalon teollisuuslaitokset eivät olleet kovin suuria, mutta hänen merkityksensä paikallisena itseoppineena maanviljelijä-tehtailijana oli esimerkillinen. Kalle Alastalon teollisen uranuurtajan, perintö ei unohtunut.

Taivalkunnan koulu perustettiin v. 1921 tehdyllä kunnanvaltuuston päätöksellä. Koulutoiminta alkoi tammikuussa 1922 Kassilan talossa. Saman lukukauden aikana ryhdyttiin Kalle Alastalon lahjoittamalle maalle rakentamaan omaa koulutaloa, joka valmistui 31.8.1922.

Lähteet:
РVanhan Pirkkalan historia , Juhani Saarenheimo, Hämeen Kirjapaino Oy 1974
– Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993 kirjoittajat: Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen, Forssan Kirjapaino 1994
РNokian Kulttuuriympäristöohjelma 2001 kirjoittajat: Eija Teivas, Annu Tulonen