kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa.

Yhdessä tyytyväisiä:

”Lapsena saadut myönteiset kokemukset kantavat meitä, mutta huonommistakin lähtökohdista voi saada hyvän elämän itselleen”

3.5.2019 Olli Sorva
Kirjoittaja on positiivisella asenteella varustettu yrittäjä. 

Voisiko useampi meistä olla tyytyväinen itseensä ja siihen mitä on? Toisinaan tuntuu, että mitä enemmän omistaa, sitä enemmän haluaa.

Tehdessäni kirjaa Taivalkunnan tarinoista törmään siihen, että edelliset sukupolvet olivat sinut itsensä kanssa ja arvostivat kanssaeläjiään.

Elämän alkutaipaleella moni asia on uutta ja halutaan oppia lisää, mutta silti ollaan tyytyväisiä lähes jokaiseen hetkeen. Viime kolumnissani kirjoitin lapsen ja ikäihmisen vuorovaikutuksesta ja siitä, mitä he antavat toisilleen. Taas sain yhden muistutuksen siitä. 

”Kylällämme ei tarvitse olla biologinen mummu saadakseen sen arvonimen”

Meidän lyhyen kotitiemme varrella asuu parikymmentä lasta. Viime viikolla nelivuotias poika tuli soittamaan ovikelloa maalivahtivarusteet yllään – suuret polvisuojukset, kypärä, ja niin edelleen.

Hän kysyi suunnilleen saman ikäisen kaverinsa kanssa, että tulisiko mummu pelaamaan. Lapsirakkaana vaimoni luonnollisesti jätti kotityönsä kesken ja meni ulos ”sählypeliin” kolmanneksi mukaan. Tämä pieni poika ei ole meidän lapsenlapsemme, vaan naapurin poikia. Kylällämme ei tarvitse olla biologinen mummu saadakseen sen arvonimen, ja se on hyvä.

Sain yhdeltä kyläläiseltä kotitalossaan työssä olleen Pentti Heikkilän päiväkirjan lainaksi, jotta voin siitä ottaa tekstiä tulevaan kirjaani.

Pentti (s. 17.12.1923) oli Alastalon lastenkodin kasvatti. Hänestä tuli hyvin pidetty nuorimies. Puhutaan vuosista 1938-1941, jolloin hän kirjoitteli vihkoonsa asuessaan Taivalkunnassa. Pentti oli hyvin elämänmyönteinen ja kirjoitti kauniin koskettavasti työstään, tehtävistään sekä isännästä ja emännästä. Harmillisesti sota päätti nuoren miehen elämän ennenaikaisesti rintamalla 1944, mutta päiväkirja antaa meille vieläkin paljon ajateltavaa.

Lapsena saadut myönteiset kokemukset ja opit usein kantavat meitä elämässämme, mutta huonommistakin lähtökohdista voi saada hyvän ja tyytyväisen elämän itselleen. Myös Pentin tapauksessa työ ja sen arvostus sekä hyväksytyksi tuleminen kasvattivat miehen, joka henki ja jakoi ympärilleen iloa.

Muutama vuosi sitten Taivalkunnassa tehtiin kyläkysely, josta ilmenee, että kylällämme asuu hyvin tyytyväistä väkeä. Ehkä sama tilanne on muuallakin ja yksittäistapausten perusteella saa helposti vääränlaisen kuvan.